Pysäkin kuvaus
Saattohoitovaihe on ollut jo osittaista luopumista, mutta läheisen kuoltua luopuminen on todellista. Suru kuuluu osaksi luopumista ja voi kestää pitkäänkin. Jokainen ihminen kokee surun, luopumisen ja jäljelle jäämisen omalla tavallaan. Tärkeää olisi, että kukaan ei jäisi yksin.
On myös paljon käytännön asioita, joista läheisen kuoleman jälkeen omaisten tulee huolehtia.
Terveyskylä – Kuoleman jälkeen huomioitavaa
Voimavarat ja mahdollisuudet
Sinä olet nyt tärkein. Anna itsellesi riittävästi aikaa. Muista itsesi ja pidä itsestäsi huolta.
Suruun ja luopumiseen voi hakea tukea esimerkiksi seurakunnan sururyhmistä ja erilaisista yhdistyksistä. Omaan terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon kannattaa olla yhteydessä, varsinkin jos läheisen kuolema aiheuttaa paljon ahdistuneisuutta ja pelkoa.
Vertaisten kokemukset
”Tuntui, kuin olisin pudonnut tyhjiöön. Oli vaikeaa saada elämästä kiinni. ”
”Sururyhmästä sain tukea. Oli myös tärkeää kuulla, että minun elämäni jatkuu edelleen. Kaikesta huolimatta. Miten se pääsikin niin unohtumaan…”
”Jäin yksin. Totaalisen yksin.”
”Hautajaisten jälkeen alkoi elämän uudelleen järjestely ja uudenlaisen elämän opettelu. Pidin itseäni kiireisenä tekemällä perheenjäsenten ja ystävien kanssa kaikenlaista. Itkin, kun itketti.”
”Pikkuhiljaa löysin päiviini rytmin ja loin itselleni minun näköiseni elämän.”
”Olen jo yli 70-vuotias. Miehen kuolemasta on kulunut kohta kaksi vuotta, mutta en ole toipunut menetyksestä. En uskalla ajatella mitään miessuhdetta.”