Pysäkin kuvaus
Muistisairaus saattaa muuttaa sairastuneen käyttäytymistä niin, että läheiset kokevat elävänsä ”uuden ihmisen” kanssa. Tunteiden merkitys korostuu ja ennen rauhallinen ihminen voikin yllättäen äksyillä ja sanoa pahasti. Kun sanojen merkitys vuorovaikutuksessa vähenee, ahdistus, pelko, kipu tai käsityskyvyn ylittävä tilanne voivat aiheuttaa läheisten silmissä outoa ja vaikeaa käyttäytymistä. Masennus ja apatia sekä levottomuus usein hankaloittavat kodin ulkopuolisiin tilaisuuksien osallistumista.
Voimavarat ja mahdollisuudet
Käytösmuutosten ymmärtämistä helpottaa, kun asiaan tutustuu hyvissä ajoin. Parhaat neuvot saa yleensä vertaistoiminnasta ja niihin on turvallista osallistua, sillä kaikilla on samankaltaisia haasteita kuin itsellä. Ei tarvitse jännittää, eikä esittää mitään. Myös sairastunut itse voi huomata muutokset ja surra niitä. Ei kukaan haluaisi olla läheisilleen ilkeä tahallaan ja kiukunpuuskat harmittavat jälkikäteen. On hyvä muistaa, että vaikka muistisairaan käyttäytyminen näyttäisi toisten silmissä kummalliselta, sillä on aina jokin merkitys hänelle itselleen. Käytösmuutokset nostavat esiin tunteita, eikä kukaan pysy aina tyynenä ja ymmärtäväisenä. Ei läheinenkään, vaikka kuinka yrittäisi. Läheisen on hyvä selittää muistisairaalle mistä oma hermostus johtui. Joskus tilanteissa voi piillä myös kaltoinkohtelun riski ja kaltoinkohtelun tapahtuessa on tärkeää hakea apua ja tukea hoidosta vastaavalta taholta (ks. Kaltoinkohtelu-osio).
Käytöksen muuttuessa on hyvä tarkistaa myös muistisairaan käyttämä lääkitys. Joku lääke voi aktivoida liikaakin ja levottomuutta ja vaeltelua voi esiintyä häiritsevissä määrissä. Toinen lääke voi saada muistisairaan taas hyvin väsyneeksi ja apaattiseksi. Lääkäriin kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä ja tarkistaa muistisairaan saama lääkitys säännöllisesti.
Käytösmuutoksiin voit tutustua muun muassa täällä:
Käypä hoito
Muistiliitto
Vertaisten kokemukset
”Puolisoni käytös on muuttunut niin arvaamattomaksi, etten kehtaa liikkua hänen kanssaan julkisesti. Tuntuu hirveältä, että häpeän puolisoani, vaikka tiedänkin että muistisairaus siellä takana on.”
”Ennen niin aktiivinen mieheni on jäänyt muistisairauden myötä vain kotinurkkiin. En saa lähtemään mihinkään. Mielialakin on matala. Haluaisin piristää, mutten tiedä miten.”
”Minusta on tullut niin vaikea ihminen. Äkäinen. En haluaisi olla sellainen.”
”Ajattelin, etten voi lähteä mihinkään, koska en pysy enää kärryllä kaikesta mitä porukassa tapahtuu. Muistiyhdistyksen vertaisryhmä oli pelastukseni! Saa olla sellainen kuin on.”
Pysäkin asiantuntijana: Maaret Meriläinen, toimintaterapeutti amk, seksuaalineuvoja